Kerro, voivatko unelmat aiheuttaa kipua sydämmessä?
Voiko epätoivo riuduttaa ja imeä ihmisestä kaiken onnen?

Kerro, voivatko särkyneet unelmat tappaa ihmisen sisältä?

Hiljaa nakertaen tietoisuus elämästä etenee ja jättää jäljelle pelkän tyhjän ulkokuoren.
Ja kun unelmat katoavat, ei ole enää ihmistäkään.
Ei ole enää haaveita, ei toivoa paremmasta, jäljellä vain sisällä vellova tyhjyys.

Viimeinen ystävä kävelee viimeisen kerran pois luota.
Ei enää ketään kenen puoleen kääntyä.
Unelma.

Korvissa kaikuu kova melu kun astuu ulos kadulle.
Ei enää paikkaa, jota kutsua kodiksi.
Unelma.

Kasvot hautautuvat hiekkaan, kun kaatuu märkään maahan.
Unelmat huuhtoutuneet pois veden mukana.
Ei unelmia.

Ei ystäviä.
Ei kotia.
Ei unelmia.

Tyhjä kuori.
Taas yksi on antanut pois arvottoman elämänsä.
Taas yksi merelle ajautuva ruumis.

Rintakehä kohoilee yhä.

Silmät lasiutuneesti tuijottavat kohti harmaata taivasta.

Huulet avonnaiset, mutta ääntä ei kuulu.

Suolainen vesi valuu pitkin kasvoja, mutta sitä ei pyyhitä pois.
Enemmän vettä ryöpyy suuhun ja keuhkoihin.
Laineet kannattavat elottoman ruumiin pois.
Pois hiekan turvallisesta syleilystä.

Ei kuollut sairauteen, ei ollut henkirikoksen uhri.
Yksinkertaisesti kuihtui pois.

Unelmat tekevät ihmisestä elävän.
Mahdottomat unelmat tappavat.