Hajotan melkein kaiken, mihin kosken, enkä edes aina tajua sitä. Tänään olin hajottanut peilin, enkä edes huomannut sitä palauttaessani sen takaisin paikalleen. Olin myös rikkonut jonkun pullon, vaikka vahingossa, kuten kaiken muunkin. Olen mrikkonut jonkun puolustuksen ja saanut potkuni perille. Olen rikkonut jonkun kovan ulkokuoren ja saanut kyyneleet virtaamaan. Olen myös rikkonut oman sydämmeni tuhansiksi palasiksi ja jaellut sirpaleita minulle tärkeille ihmisille. Sirpaleet ovat tietysti rikkoneet myös heidän ihonsa, työntyessään terävinä heidän lävitseen, sydämeen, rikkoen senkin. Ei kokonaan, mutta tarpeeksi tuskaa aiheuttamaan.

En tarkoita satuttaa muita, mutta sydämeni sirpaleet tekevät sen silti.

Kyllä, syvälliset tunteeni välitän taas oudoissa teksteissä, mutta se on tapani ilmoittaa olotilani.